2.1. Järjestökulttuurin varhaisvaiheet

Koko suomalaisen kulttuurin kannalta järjestöjen toiminnoilla on ollut suuri merkitys. Kansanliikkeiden syntyminen johti uudenlaiseen yhä laajempia väestönosia koskettavaan harrastus- ja kulttuuritoimintaan. Suomalaisten joukkojärjestöjen kehityksessä vuoteen 1905 tultaessa on havaittavissa kolme erillistä vaihetta. Näillä vaiheilla on oma vaikutuksensa juuri vuoden 1905 jälkeen voimallisesti virinneen työväen järjestökulttuurin toimintamuotoihin ja -sisältöihin.

Ensimmäiselle vaiheelle (1855-1880) oli ominaista eliitin yliote. Kansan syvien rivien yhdistystoimintaa ei tässä vaiheessa ollut. Toiminta muodostui varsin kapeasta kansanvalistuksen harrastajien joukosta. Olennaista on kuitenkin havaita, että varhaisten kansanvalistajien antamat kulttuuriset merkitykset jäivät elämään. Kansanvalistuksen henki näkyi myöhemmin järjestöjen kulttuuritoiminnoissa.

Toista vaihetta (1880-1896) sävyttää yhdistystoiminnan voimakas lisääntyminen, monipuolistuminen sekä toiminnan ulottuminen yhä laajempiin kansankerrksiin. Kyseessä olivat vapaamuotoiset kirkon ja valtion ulkopuolella toimivat organisaatiot. Tärkeimmiksi liikkeiksi kohosivat raittius-, työväen- ja nuorisoseuraliikkeen piirissä toimivat yhteenliittymät. Kseisten joukkojärjestöjen välille ei muodostunut suurempia ristiriitoja, sillä jokainen järjestö kuvitteli itsensä uuden aikakauden edustajaksi. Osaltaan ristiriitojen olemmattomuuteen vaikutti järjestöjen toimiminen omilla alueillaan, joiksi muodostuivat erityisesti itse rakennetut järjestötalot.

Kolmannessa joukkojärjestöjen toiminnan vaiheessa (1896-1905) maahamme syntyi laaja järjestöverkko, johon alettiin rakentaa myös piiriorganisaatioita. Vuoteen 1896 liittyy sellainen käännekohta, että järjestöjä hallinnut yksilökeskeinen ajattelu alkoi murtua ja samalla sosiaalinen tendenssi voimistua. Aluksi muutos ilmeni esimerkiksi lakkoliikehdintänä, jonka seurauksena työväenjärjestöjen itsenäiselle toiminnalle luotiin perustaa. Palkkatyöläiset aloittivat järjestäytymisen ja oman sosiaalisidonnaisen järjestökulttuurinsa luomisen.

Kulttuuritoimintojen näkökulmasta järjestöjen kehitys johti siihen, että vuosisadan alussa yhdistyksillä oli erittäin keskeinen osuus koko toimintaa ajatellen:

"...erilaiset koulut, kirjastot, lukutuvat, orkesterit, kuorot, tanssiseurueet, voimistelu, urheilu, kirjallisuuden levitys, esitelmät, keskustelut, juhlat ja lopuksi omien käsinkirjoitettujen tai monistettujen lehtien julkaiseminen. Kirkkoon, kouluun, lehdistöön ja oikeuslaitokseen verrattuna yhdistyksille oli ominaista vuorovaikutuksen molemminpuolisuus. Toinen tärkeä puoli yhdistysten toiminnassa oli niiden osuus aatteiden organisoitumisessa, sillä niiden toiminta rakentui enemmän tai vähemmän ideologiselle perustalle."

Kansanvalituksen ja järjestöjen organisoitumisen myötä aatteet ja toimintamuodot levisivät ympäri maata.

2.2. Varkautelaisen yhdistystoiminnan käynnistyminen

Kansanvalistuksen ajatukset toteutuivat kansakouluopetuksessa. Varkaudessa ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1862. Varsinaisen yhdistystoiminnan alkuna voidaan pitää vuotta 1877. Tällöin paikkakunnalla vihittiin uusi lukusali ja kirjasto sekä perustettiin lukuseura, joka oli jäsenmaksuineen pakollinen kaikilla varkautelaisille.

Ennen varsinaisia yhdistyksiäkin oli virinnyt erilaista harrastustoimintaa. Jo 1860-luvun loppupuolella oli perustetun kansakoulun hyväksi järjestetty pieniä iltamia, joissa laulettiin ja joihin harjoiteltiin myös pieniä näytelmiä. Myös kansakoulussa alettiin järjestämään iltamia vuonna 1869. Vuosina 1872-1873 toimi paikkakunnalla laulukööri, joka antoi pari esitystä kymmenen numeronsa turvin. Näytelmäharrastus virisi vuonna 1878 ja vuoden 1879 aikana harjoiteltiin viisi näytelmää. Samana vuonna paikkakunnalla pidettiin erilaisia esitelmätilaisuuksia ja toiminnassa oli kaksi lauluseuraa, joista toinen oli tarkoitettu työväestölle.

Raittiusseura perustettiin paikkakunnalle vuonna 1884. Seuran merkitys yhdistystoiminnan viriämiselle lienee ollut Varkaudessakin suuri, sillä juuri raittiusliikehän tarjosi mallin työväenjärjestöjen organisoitumiselle. Vuonna 1885 paikkakunnalla aloitettiin järjestäytynyt torvisoitto.

Kansanvalistuksen hallitsevuuden ja yksituumaisuuden vähittäistä murenemista enteilivät 1880-luvun tapahtumat. Erilaisten riitojen seurauksena valistusseura hajosi vuoden 1888 aikana. Tämän seurauksena käynnistynyt yhdistystoiminta ja sivistysriennot hiljenivät yli kymmeneksi vuodeksi. Vuonna 1898 perustettiin ensimmäinen nuorisoseura.

Varkauden teollisuusyhdyskunnan lisäksi harrastustoimintaa virisi myös Lehtoniemen teollisuustaajaman liepeillä. Vuonna 1890 Lehtoniemessä avattiin lukusali ja kirjasto. Lehtoniemen toiminnan vireyttä kuvasi se, että monet varkautelaiset kävivät alueella järjestetyissä iltamissa Varkauden yhdistystoiminnan ollessa samaan aikaan lamassa.

2.3. Työväenjärjestöjen omaan toimintaan

Teollisten työpaikkojen lisääntyminen johti luokka-asemaltaan yhtenäisen työväestön muodostumiseen myös Varkaudessa. Vähitellen työväestön ja tehtaan johdon välille syntyi erilaisia jännitteitä. Niinpä jo vuonna 1894 Varkauden valssilaitoksella puhkesi lakko. Seuraava avoin työtaistelu käytiin vuoden 1898 lopulla, johon liittyen pidettiin kokous ja asetettiin lakkokomitea.

Työtaistelut sekä muualta maasta kantautuneet tiedot johtivat Varkaudessakin pohdintoihin työväestön järjestäytymisestä. 1890-luvulla työväenyhdistyksen perustaminen oli noussut esille useassa yhteydessä. Vuonna 1903 järjestettiin jo kokous yhdistyksen perustamiseksi, mutta tehtaan johdon uhkailujen seurauksena yhdistystoiminta ei päässyt alkuaan pitemmälle.

Ensimmäinen alueen työnväenyhdistys perustettiin Lehtoniemessä vuonna 1904. Yhdistyksen toimintaan otti osaa myös joukko varkautelaisia työntekijöitä. Varkauteen työnväenyhdistys perustettiin vuoden 1905 joulukuussa. Vuonna 1906 yhdistyksessä oli jo 658 jäsentä. Saman vuoden aikana yhdistykseen kulkeutuneet sosialistiset aatteet johtivat aiemmin yhdistykseen liittyneiden virkailijoiden ja työnjohtajien erottamiseen.

Varkautelaisen tehdasyhdyskunnan luonnetta kuvaavat hyvin vuoden 1907 eduskuntavaalien tulokset. Varkauden äänestysalueella sosiaalidemokraatit saivat 447 ääntä, kun kaikkiaan ääniä annettiin 542. Sosiaalidemokraatit saivat näin ollen 82,5% äänistä.

Työväenyhdistyksen toiminnan ripeästä liikkeellelähdöstä huolimatta syntyi erilaisia ongelmia. Alkuinnostuksen jälkeen yhdistyksen jäsenmäärä laski nopeasti. Syynä oli, että kaikille jäseniksi liittyneille ei pystytty järjestämään kiinnostavaa toimintaa. Tilanteen korjaamiseksi työväenyhdistyksessä virisi kiinnostus oman harrastus- ja kulttuuritoiminnan järjestämiseen.

Jo vuonna 1906 työväenyhdistykseen perustettiin laulu- ja soittokunta, jonka toimintaa kesti kuitenkin ainoastaan pari vuotta. Toiminta virisi uudelleen 1920-luvulla. Näyttämötoiminnan käynnisti vuonna 1908 yhdistyksen yhteyteen perustettu näytelmäseura, joka muuttui vuonna 1913 itsenäiseksi. 1920-luvulla työväenyhdistyksen toimesta näytettiin elokuvia sekä pidettiin yllä omaa kirjastoa. Samalla vuosikymmenellä myös lausunnan harrastaminen tuli suosituksi toimintamuodoksi.

Työnväenjärjetöjen kulttuuritoiminintojen tarkastelussa ei voidasivuuttaa iltamia. Niiden merkitys koko työväenyhdistyksen toiminnalle oli erittäin suuri. Ensinnäkin iltamien järjestämisellä rahoitettiin järjestöjen toimintaa ja iltamatulot ovat olleetkin varkautelaisten työväenjärjestöjen huomattavin tulonlähde. Pääsylippujen myynnin lisäksi iltamissa pidettiin ravintolaa ja myytiin erilaisia arpoja. Toiseksi iltamilla oli propaganda- ja valistustehtävä. Lähes poikkeuksetta iltamissa oli vähintäänkin yksi työväenliikkeen aatemaailmaan liittyvä puhe. Kolmanneksi iltamat toimivat työväestön harrastuksen lähteenä. Juuri iltamat tarjosivat esiintymistilaisuuksia eri taitoja harjoittaneille.

Iltamia pidettiin kahdenlaisia. Ohjelmallisissa työväeniltamissa esitettiin monia taiteenalueita edustava ohjelma. Tanssin osuus oli tunnista puoleentoista tuntiin. Tanssi-iltamissa ei tanssin lisäksi ollut muuta ohjelmaa laisinkaan tai muun ohjelman osuus oli vähäinen.

Työväenjärjestöjen käynnistämä kokous- ja harrastustoiminta nosti esille kysymyksen omasta toimitilasta. Muiden paikkakuntien mallin mukaisesti ryhdyttiin toimenpiteisiin oman työväentalon rakentamiseksi. Jo vuoden 1905 aikana perustettiin työväentalon rakennusrahasto ja seuraavana vuonna valittiin talon rakennustoimikunta sekä ryhdyttiin keräämään varoja talon rakentamiseksi. Varsinaiset rakennustyöt käynnistyivät vuoden 1908 aikana ja talo valmistui käyttökuntoon kevään 1911 aikana. Saman vuoden lokakuussa pidettiin avajaisettupaantuliaisiltamina, jolloin ohjelmassa oli myös näyttämökappale Aatteen voima.

Työväentalon valmistuminen loi edellytykset toimintojen laajentamiselle. Aiemmin mainittujen kulttuuritoimintojen sekä iltamien järjestäminen helpottuivat. Samaten poliittinen toimeliaisuus lisääntyi ja niinpä työväentalon valmistumisen jälkeen perustettiin muun muassa nuoriso-osasto. Lehtoniemeen työväentalo oli valmistunut jo vuonna 1906. Varkautelainen työväki kävi lehtoniemen talolla ennen oman talon valmistumista. Oman työväentalon valmistuminen ja siellä pidetyt iltamat olivat kokemus, joka painui pysyvästi mieleen:

"Juhlasali oli täynnä yleisöä. Aikuiset istuivat penkeillä ja lapset etualalla permannolla, mikäli eivät juoksennelleet ympäri salia. Oli hirmuisen juhlallista. Suuret öljylamput levittivät valoaan saliin. Punaiset liput ja viirit koristivat näyttämönpuoleista seinää, molemmin puolin esirippua. Paksusta punaisesta kankaasta tehty esirippu erotti salin ja näyttämön toisistaan. Aivan kuin Jerusalemin temppelissä, ajattelin minä, kun muistin raamatunhistoriasta lukeneeni esiripun halkeamisesta pitkänäperjantaina."

Työväentalojen merkitys koko järjestöjen kulttuuritoiminnalle oli erittäin suuri. Rakennetut työväentalot suuntasivat toimintoja tulevaisuuteen. Työväentalot tarjosivat mahdollisuuden järjestö- ja iltamatoiminnan lisäksi myös kulttuurin eri muodoille. Näytteleminen, soittaminen ja lausuminen sekä muutamat urheilumuodot olivat leimallisia juuri työväentalojen harrastuksina. Lisäksi pienten asuntojen aikakaudella talot muodostuivat työväestön "toiseksi kodiksi". Työväentalot tarjosivat tilansa myös syntymäpäiville, häille ja hautajaisille. Työväentalojen kahvilat ja lukusalit olivat suosittuja kokoontumispaikkoja.

2.4. Urheilu ja liikunta osana järjestökulttuuria

Muun harrastustoiminnan ohella myös liikunta alkoi vähitellen organisoitua. Yhdistystoiminnan eriytyminen liikuntakulttuurin alueelle tapahtui vuonna 1887, jolloin valistusseuran toimesta perustettiin luisteluseura sekä ryhdyttiin hankkeisiin luistinradan aikaansaamiseksi. Luisteluseura suoritti ensiesiintymisensä saman vuoden joulukuun 7. Päivänä, jolloin järjestettiin luistelunäytös ja ilotulitus. Liikuntatoiminta virisi myös Lehtoniemen alueella. Lukuseuran yhteyteen perustettiin erillinen voimisteluseura, joka antoi ensimmäisen näytäntönsä jo vuonna 1892.

Varkautelaisessa liikuntakulttuurissa otettiin askel urheilullisempaan suuntaan vuoden 1904 aikana perustetun ja vuoden 1905 puolella toimintansa aloittaneen Warkauden Tehtaan Voimistelu- ja Urheiluseuran toimesta. Ensimmäiset lajit olivat voimistelu ja yleisurheilu, joita alettiin harrastaa vielä vuoden 1905 aikana. Seuraavana vuonna annettiin paikkakunnalla ensimmäinen paininäytös ja vuonna 1907 järjestettiin ensimmäiset hiihtokilpailut.

Vuoden 1911 kuluessa Warkauden Tehtaan Voimistelu- ja Urheiluseura muutti nimensä Voimistelu- ja Urheiluseura Eloksi. Lisäksi 1910-luvulla Varkauden ympäristöön perustettiin useita urheiluseuroja, joiden toiminta lakastui muutaman vuoden jälkeen.

Työväenliikkeen organisoituminen johti pohdintoihin myös oman työläisurheiluseuran perustamisesta. Muiden järjestökulttuurin muotojen harrastamisen lisäksi työväestön keskuudeessa liikunta ja urheilu olivat herättäneet lisääntyvää kiinnostusta. Pihoilla ja teillä sekä erilaisilla omatekoisilla kentillä oli järjestetty jo erilaista kisailua ja mitteelöintiä. Ajatus työväestön oman urheiluseuran perustamisesta eli yhä useamman mielissä.

2.5. Liikunta, urheilu ja työväenliike

Työväenliikkeessä suhtauduttiin liikuntaan ja urheiluun alusta alkaen myönteisesti. Paikallisten työväenyhdistysten yhteyteen perustettiin alaosastoiksi urheiluseuroja 1900-luvun vaihteesta lähtien. Tätä kautta työläisurheilu nivoutui Suomessa osaksi muuta järjestötoimintaa kiinteämmin kuin missään muualla.

Myönteiseen suhtautumiseen liikuntaa ja urheilua kohtaan vaikuttivat monet tekijät. Ensinnäkin liikunnan harjoittamista pidettiin kansanvalistushengen mukaisesti suositeltavana toimeliaisuutena. Liikunnalla nähtiin olevan omat terveelliset vaikutuksensa. Lisäksi liikuntaharrastuksen katsottiin pitävän nuoret poissa turmiollisista harrastuksista. Työväestön näkökulmasta liikunnalla oli elvyttävä vaikutus raskaalle ja usein tunkkaisissa tiloissa tehtävälle työlle.

Toiseksi liikunnan ja urheilun nähtiin olevan järjestötoimintojen monipuolistaja. Erityisesti järjestöjen iltamat saivat kaipaamaansa ohjelmaa erilaisista liikunnallisista esityksistä. Kolmanneksi erilaisen liikunnan järjestämisen avulla käytiin kilpailua nuorisosta. Liikunta oli toimintaa, johon osallistumiskynnys nuorten osalta oli kenties kaikkein matalin.

Neljänneksi urheilu kiinnittyi maatalous- ja nousevan teolisuusyhteiskunnan leikki- ja kisailuperinteeseen, joka eli monimuotoisena erilaisissa yhteisöissä. Urheilusuorituksissa vaadittavat ominaisuudet vastasivat työväestön arvostamia ominaisuuksia. Voimaa, kestävyyttä ja nopeutta ei tarvittu ainoastaan kisakentillä, vaan myös useissa töissä lihasten suorituskyvyn osuus muodostui olennaiseksi.

Viidenneksi liikunnan ja urheilun avulla kasvatettiin uutta väkeä järjestötehtäviin. Esimerkiksi voimistelulla oli järjestäytyvälle työväenluokalle symbolinen merkitys. Joukkuevoimistelussa yksittäinen henkilö saattoi osoittaa kuuluvansa joukkoon ja pystyvänsä kurinalaiseen toimintaan. Pyramidien tekeminen sotilaallisine komentoineen oli osaltaan voiman, ripeyden ja järjestelmällisyyden ilmausta.

1910-luvulla liikuntaan liitettiin myös entistä enemmän selkeän poliittisia tavoitteita, jotka kiinnittyivät työväenliikkeen sosialistisiin päämääriin. Esikuvia haettiin erityisesti Saksan työväen urheiluliikkeestä. Myös vastakkaisuus suhteessa porvarilliseen urheiluliikkeeseen alkoi saada poliittista sisältöä. Työläisurheilussa heräsi ajatuksia valtakunnallisen järjestön perustamiseksi.

Kaikkiaan oli paljon tekijöitä, jotka vaikuttivat liikunnan ja urheilun läpimurtoon työnväenliikkeen sisälä. Edellä esitetyt työväenjärjestöjen organisoitumisen vaiheissa muodostuneet liikuntamyönteiset seikat säilyttivät asemansa sangen pitkään. Ovatpa monet aikoinaan annetut kulttuuriset merkitykset edelleen olemassa. Liikunnan ja urheilun aseman myönteisyys ilmeni 1900-luvun alussa työväenyhdistysten alaisten urheiluseurojen perustamisvauhdin ripeytenä. Vuonna 1912 oli perustettu 162 työväenyhdistysten alaista urheiluseuraa.