7. Eriytyneen toiminnan kausi

7.1 Uudet linjaukset

1980-luvun loppupuoliskolle tultaessa suomalaisessa liikuntakulttuurissa oli tapahtumassa paljon. Alettiin puhua liikunta kulttuurin eriytymisestä. Yhden jaottelun mukaan liikunta hahmotettiin neljäksi osa-alueeksi, jotka määriteltiin kilpa- ja huippu-urheiluksi, kuntoliikunnaksi, kaupalliseksi liikunnaksi sekä vaihtoehtoiseksi liikunnaksi.

Tarmon osalta liikuntakulttuurin muutoksen tuulet olivat nähtävillä jo 1980-luvun alkupuolen toiminnassa. Entisenkaltainen ja aikaisemmin erinomaisesti toiminut seuraorganisaatio ei enää pystynyt vastaamaan ajan mukanaan tuomiin haasteisiin. Suurelta osin tämä johtui siitä muutoksesta, mikä tapahtui lajien toiminnassa. 1970-luvullahan eri lajien tuleminen tarmon ohjelmaan tapahtui hyvin samankaltaisesti. Yhtäältä oli käynnistynyt lajinharrastusta, joka vähitellen johti haluun kokeilla kykyjä kilpailussa. Tällöin urheiluseuran puitteisiin tuleminen oli luonnollinen ratkaisu. Näin tapahtui esimerkisi pujottelun ja koripallon osalta. Toisaalta Tarmoon saatettiin tulla jostakin toisesta seurasta. Tavoitteena lajin harrastajilla oli tällöin saada toiminnalleen lisäresusseja, jotka olivat useimmiten ensisijaisesti taloudellisia. Lisäresursseiden turvin pyrittiin parempiin urheilullisiin tuloksiin. Näin tapahtui esimerkiksi nyrkkeilyn ja lentopallon osalta.

Koko varkautelaisessa urheiluseuratoiminnassa oli myös nähtävissä yksi keskeinen muutos. 1970-luvulta lähtien lajeissa ei juurikaan ollut seurojen "päällekkäistä" toimintaa. Lajitarjonnan lisääntyessä ei yksinkertaisesti löytynyt riittävästi harrastajia, ohjaajia ja valmentajia. Näin ollen lajiharrastajat hakeutuivat sellaiseen organisaatioon, joka tarjosi mahdollisimman runsaat resurssit valmentautumiseen ja kilpailemiseen. Tilanne oli muuttunut huomattavasti 1930-luvusta, jolloin eri liittoihin kuuluvat seurat "ihan samoja lajeja harrastavat" Samankaltainen seurojen kilpailullinen asema oli nähtävissä jossakin määrin vielä 1950- ja 1960-luvullakin. Poikkeuksen edellä esitetystä kehityksestä muodosti yleisurheilu, sillä koko 1970-luvun seurat tavoittelevat lajissa paikkakunnan valta-asemaa. Myös palloilulajeissa säilyi eri liittoihin kuuluvien seurojen keskinäinen kilpailu. Tämä selittyy sillä, että jalkapallon ja jääkiekon säilyttäessä suosionsa myös harrastajia oli riittävästi. Kaiken lisäksi näissä lajeissa säilyi alueellinen jako, joka oli ollut vallalla varhaisemmissa vaiheissa työläis- ja porvariurheilun välillä; Varkauden Työväen Palloilijat toimi pääsääntöisesti Taulumäellä ja WP-35 sekä SVUL:n kiekkoseurat Savontie-Kämäri alueella. Toisin sanoen Pirtinvirta toimi edelleen rajana.

1980-luvulla Tarmossa alettiin viritellä uudenlaisia toimintoja. Edellisessä luvussa esitetty naisjaoston toiminnan käynnistäminen oli yksi osoitus yrityksestä laajentaa Tarmon toimintoja yhteisölliseen suuntaan. Lyhyen ajanjakson toiminut naisjaosto otti itselleen erityisesti virkistystehtävän. Retket, leirit ja myyjäiset pitivät sisällään viihtymiseen tähtääviä pyrkimyksiä. Johtokunnan taholta tosin kirjattiin kiitokset "tuottoisista myyjäisistä".

Kuntoliikunnan merkityksen korostuminen johti Tarmossakin toimenpiteisiin. Sitenkin varsin lajipainotteisen seuran oli yksinään vaikea lähteä järjestämään aivan uudenlaista toimintaa Työväen Kuntoliitosta ideoidun perheliikunnan käynnistämiseen tarmolaiset hakivat kumppanikseen Varkauden Alueen Ammatillisen paikallisjärjestön, Varkauden Kuntoliikunnan ja Varkauden Työväen Naisvoimistelijat.

Kesäkuun kuudentena päivänä 1985 pidetyssä suunnittelukokouksessa päätettiin sellaisten liikuntatoimintojen järjestämisestä, joihin kaikki perheenjäsenet voisivat ottaa osaa samanaikaisesti. Aluksi sopivaksi lajeiksi määriteltiin satujumppa, aerobic, kuntojumppa sekä miehille että naisille, kuntotestit, sähly, nappulayleisurheilu, keilailu ja lentopallo. Toimenpiteisiin ryhdyttiinkin varsin nopeasti, sillä 24. kesäkuuta päivätyssä kaupungin liikuntalautakunnalle osoitetussa hakemuksessa anottiin salivuoroja liikuntatalolta.

Tavanomaisesta poikettiin myös vuonna 1987 järjestetyissä Tarmon 75-vuotisjuhlallisuuksissa. Varsinainen pääjuhla toteutettiin liikuntatalossa liikunta-shown muodossa. Pääjuhlan yhteydessä suoritettiin myös Tarmon palkintokaapin viralliset vihkiäiset sekä edustavan valokuvanäyttelyn avaus. Veteraaneja muistettiin järjestämällä erillinen kahvi- ja tapaamistilaisuus.

Juhlavuosikokouksessa tehtiin myös muutamia merkittäviä päätöksiä. Seuran pitkäaikainen sihteeri ja puheenjohtaja Ossi Mikkonen valittiin kyseisessä kokouksessa Tarmon kunniapuheenjohtajaksi. Kokouksessa päätettiin myös Tarmon historiankirjoituksesta ja valittiin uuden kunniapuheenjohtajan johdolla toimiva historiatoimikunta. Tavoitteeksi asetettiin, että viiden vuoden aikana kirjoitetaan tavanomaisesta poikkeava urheiluseurahistoria. Niinpä jo 75-vuotisjuhlajulkaisusta oli luettavissa seuraavanlainen teksti historiakirjoituksen tavoitteesta: "Tavoite on todella kunnianhimoinen eli pyrkiä normaalin tulosurheilun ja toimintaa muuten kuvaavien tietojen ohella ennen kaikkea hahmottamaan Varkauden Tarmon merkityksen kunkin aikana silloisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Sellaista seurahistoriaa eli jonkinlaista historiankirjoituksen ja yhteisösosiologian

yhdistelmää ei Suomessa ole vielä kirjoitettu.

7.2 Taloushuolia ja laajenevaa toimintaa

1980-luvun loppupuolellakin Tarmon toiminta on säilynyt varsin vilkkaana. Esimerkiksi vuonna 1988 seura järjesti yli 1500 harjoitustilaisuutta. Taloudelliset vaikeudet ovat olleet olennainen osa laajaa toimintaa. Niinpä tilintarkastajat ovat kirjanneet useana vuonna lausuntoonsa, että taloudellisen tilan kohentamiseen tulee kiinnittää huomiota.

Talouden vaikeuksiin on yhtenä syynä ovat olleet voimakas seuratoiminnan aaltoliike. Lentopallon tullessa mukaan toimintaan yksi osa seuratoiminnasta alkoi liikkua aivan uudenlaisissa talouspuitteissa. Lentopallon Tuen perustamisesta huolimatta muuttuneet rahavirrat keinuttelivat koko Tarmoa. Esimerkki lentopallon taloustoiminnan käynnistämisen vaikeuksista oli vuoden 1984 kahdeksan viimeistä kuukautta, jolloin Lentopallon Tuen alijäämä kohosi yli 150 000 markan.

Keskeistä Tarmon toiminnassa ovat olleet myös lajien nopeat liikkeet. Yleisseurana Tarmo on ottanut vastaan sekä uusia lajeja että käynnistänyt lajeja, jotka ovat joskus aiemmin olleet seurassa aktiivisesti harrastettuja. Näin Tarmo on turvannut osaltaan uusienkin lajien käynnistymisen. Uuden luominen on kuitenkin ollut sangen raskasta. Useana vuonna toimintakertomukseen on kirjattu, kuinka urheilullisesta menestyksestä huolimatta on toimitettu järjestöllisesti kovan paineen alla. Myöskään kaikkiin toiminnallisiin ei aina päästy. Esimerkiksi vuoden 1989 toimintakertomuksessa todetaan epäonnitutun toimintaorganisaation kehittämisessä sekä liikunnallisen yhdessäolotoiminnan luomisessa.

7.3 Lentopallosta lippulaiva

Värikäs sisääntulo

Lentopallon käynnistyminen Tarmossa vuoden 1982 tapahtui värikkäiden vaiheiden kautta. Tämän vuoksi tapahtumia on syytä tarkastella lähemmin. Varkauden lentopallotoiminasta oli vuoteen 1982 mennessä kymmenen vuoden ajan vastannut ainoastaan Varkauden NMKY. Erilaisten vaikeuksien seurauksena seuran 1-joukkueen pelaajat ottivat pitämänsä kokouksen päätöksenä yhteyttä Tarmoon. Pelaajien keskeisenä pyrkimyksenä oli turvata lentopallon kilpailullisen tason säilyttäminen paikkakunnalla, sillä erityisesti taloudelliset ongelmat olivat vaikeuttaneet toimintaa NMKY:ssä.

Tarmossa ryhdyttiin välittömästi selvittämään mahdollisuuksia lähteä hoitamaan NMKY:n lentopallotoimintaa. Ensimmäisten neuvottelujen jälkeen asiassa informoitiin myös Namikan johtokuntaa. Seurat pääsivätkin keskenään sopimukseen, jonka mukaan Tarmo ottaa Namikan miesten lentopalloilun hoidettavakseen. Kaikki ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan. Osa namikalaisista ei hyväksynyt tehtyä sopimusta ja nämä henkilöt lähtivät asettamaan esiteitä Tarmon sarjatoiminnalle. Lisäksi paikkakunnalla levitettiin huhua, jonka mukaan Tarmo olisi kaapannut lentopallon itselleen.

Lentopallosta Tarmon vahva laji

Lentopalloilijoiden siirryttyä NMKY:stä Tarmoon ei voitu kuvitellakaan muuta kuin lajin kilpailullisen tason nostamista. Välittömästi lentopallolle asetettiinkin menestystavoitteet. Lentopallon nousemisen ehtona oli myös jaostotoiminnan kehittäminen, jossa ei kuitenkaan siirtymävaiheessa onnistettu, sillä alkuvaikeudet olivat huomattavat. Lentopallojaoston toimintakertomukseen kirjattiin vuonna 1984 seuraavankaltainen teksti:

"Kuten jo ylläolevista kappaleista käy ilmi varsinaisen lentopallojaoston toiminta on ollut sattuman varaista ja hapuilevaa. Se ei ole millään toimintasarallaan päässyt sille asetettuihin tavoitteisiin, lentopallotoiminnan kokonaisvaltaiseen järjestämiseen Tarmossa. Näin lentopallosta on tullut seuran johtokunnalle kiviriippa, jota on ollut pakko kuljettaa mukana sen jatkuvista ongelmista huolimatta. Tulevalla toimintakaudella ongelma tulee ehdottomasti poistaa, koska se vie liiaksi aikaa seuratoiminnan muilta osa-alueilta. Toinen pelättävissä oleva on se, että jaoston toimimattomuus polttaa liian nopeasti loppuun ne harvat aktiivit, jotka jaksavat toiminnassa mukana vielä roikkua."

Osaltaan näiden vaikeuksien vuoksi Tarmoon perustettiin Lentopallon Tuki, jonka perustamisesta on kirjoitettu edellisessä luvussa.

Erityisesti 1-joukkueelle asetettiin tiukat tavoitteet. Keväälle 1984 oli asetettu tavoite 1.sarjaan nousemisesta. Niinpä "kuin kiitokseksi kaupungille uuden, verrattoman liikuntahallin aikaansaamisesta tuo asetettu tavoite saavutettiin erittäin suurten vaikeuksien kautta. " Vaikeuksilla tarkoitettiin nimenomaisesti taloudellisiin seikkoihin liittyviä ongelmia.

Tarmon 1-joukkueelle alkoi tulla menestystä. Vuonna 1985 voitettiin TUL:n mestaruus. Seuraavana vuona noustiin mestaruussarjaan valmentaja Jouko Juvosen neuvoin. Tänä vuonna tarmolaiset Olli Nenonen ja Harri Vänni nousivat myös maajoukkueeseen. Heti ensimmäisellä mestaruussarjakaudella Tarmo otti hopeamitalit. Maajoukkueeseen kohtasivat Harri Vänni, joka valittiin koko TUL:n parhaaksi pelaajaksi, Reijo Sorvoja, Petteri Häyrinen, Risto Kovanen sekä Lasse Vuori. Tarmo palkittiin myös TUL:n kultaisella kiekolla, jolla muistetaan vuosittain menestyneitä TUL:n palloiluseuraa. Keväällä 1988 tuli toinen SM-hopea ja samana vuonna jo viides TUL:n mestaruus.

Kausi 1988-1989 oli monessa suhteessa Tarmon lentopalloilun menestysvuosi. Valmentajaksi oli Jouko Juvosen tilalle tullut Reino Kosonen. Lisäksi seuran ulkomaalaisvahvistukseksi tuli itärajan takaa Sergei Ivanov. Keväällä 1989 Tarmon pelaajat voittivat Tarmon joukkuelajien ensimmäisen Suomen mestaruuden. Voitto tuli kaiken lisäksi mahdollisimman upeasti, sillä finaalivastustaja Rantaperkiön Isku kaatui suoraan kolmessa ottelussa. Muuta menestystä edustivat: Kansainvälisen OP-turnauksen toinen sija heti Alma-Atan jälkeen, Riikan turnauksen kolmas sija sekä TUL:n liittojuhlamestaruus. Euroopan cup-voittajien cupissa Tarmo eteni aivan lopputurnauksen kynnykselle, mutta lopulta Bolognan ammattilaiset pudottivat Tarmon jatkosta eräluvuin 4-5. Lopputurnaus tosin pelattiin Varkaudessa, joten varkautelaiset saivat nähdä todella huipputason lentopalloa. Syyskaudella Tarmo voitti mestarijoukkueiden Eurooppa-cupissa sekä Puolan että Romanian mestarit.

Tarmon 1-joukkueen menestys jatkui vielä kausilla 1989-1990 ja 1990-1991. Molempina vuosina saavutuksena oivat hopeamitalit. Saman väriset mitalit tulivat vuosina 1990 ja 1991 myös TUL:n mestaruuskilpailusta. Kansainvälisen työläisurheiluliiton, CSIT:n turnauksessa TUL:n joukuetta edustivat Tarmon pelaajat ja tuliaisina olivat hopeamitalit. Euroopan cup-voittajien cupissa selvittiin molempina vuosina toiselle kierrokselle ja Euroopan mestarijoukkueiden cupissa selvittiin kahdeksan parhaan joukkoon. Kyseisenä vuosina tarmolaisista maajoukkueessa pelasivat Petteri Häyrinen, Risto Kovanen, Sami Juvonen ja Esa Kokko. Kaudella 1989-1990 Suomen parhaaksi lentopalloilijaksi valittiin Petteri Häyrinen.

Vuoden 1991 joulukuussa elettiin Tarmon lentopalloilussa synkeitä hetkiä. Toimintakertomuksen teksti kuvaa tilannetta: "Uuteen kauteen lähdettiin voimakkaasti uusiutuneen joukkueen myötä hyvin nousujohteisin toivein. Kaikki romahti kuitenkin joulukuussa, kun Suomen Lentopalloliitto ensin määräsi Tarmon maksamaan Lauritsalan Kisalle karanteenimaksut omista kilpailusäännöistään poiketen korkeimman taulukon mukaisesti ja sen jälkeen vielä tuomitsi Tarmon hävinneeksi kaikki ensimmäisen kierroksen 7 ottelunsa osan Esa Kokon karanteenista etsiydyttyä väärälle tilille ja myöhässä. SLeL: tulkinnalle toki säännöistä löytyy peruste, mutta lähes poikkeuksetta sen päätös on lentopallopiireissä tuomittu täysin kohtuuttomana ja epäurheilijamaisena.

Tarmon lentopalloilun synkeät hetket johtuvat suurelta osin siitä paineesta, jossa seuran lentopallosta vastaavat joutuivat vuosikausia työskentelemään. Suurelta osin kautta selvittyvät tehdyt virheet. Lentopalloliiton päätökset merkitsevät Tarmon putoamista karsintasarjaan ja koko 1-joukkueen lentopallosta luopuminen oli erittäin lähellä. Tilanteen vaikeutuminen sarjapaikan säilymisestä huolimatta johti Tarmossa uudenlaisten yhteistyömuotojen kehittelyyn. Niinpä kaudelle 1992-1993 Tarmon sarjapaikalla pelaa joukkue, jonka nimenä on Pateri. Joukkue kostuu Tarmon ja Pieksämäen NMKY:n pelaajista. Tarmon Lentopallon Tuen toiminta sen kaltaisena, kuin se oli vuosia toiminut, oli tullut tiensä päähän.

Lentopallo ei rajoittunut Tarmossa ainoastaan edustusjoukkueeseen. 1-joukkueen toiminnan oheen ryhdyttiin pystyttämään myös muuta lajitoimintaa. Alkuajoista pelanneen 2-joukkueen lisäksi kentälle on saatu myös juniorijoukkueet sekä ikämiehistä koostuva 3-joukkue. Jo vuonna 1985 Tarmolla oli joukkueet A-, B-, C- ja D-pojissa. Tarmon juniorijoukkueet ovat pelanneet sekä SM- että TUL-sarjoissa. Lisäksi Tarmon pelaajia on valittu TUL:n liittojoukkueisiin.

7.4 Perinteikkäät lajit - yleisurheilu,

hiihto ja voimailu

Yleisurheilussa aaltoliike on ollut kenties kaikkein nopeinta. Vuonna 1986 toiminta lopahti lähes tyystin. Ainoastaan kansainvälisten kesäkisojen järjestelyissä tarmolaiset olivat mukana. Vuonna 1987 Tarmon juniorit sijoittuvat Varkauden alueen yleisurheilutapahtuma Wikäreissä kolmanneksi. Vuonna 1988 mukana toiminnassa oli jo 100 tyttöä ja poikaa. Anne ja Terho Erosen, Markku Pitkäsen, Kaj Järvisen sekä Pertti Räsäsen ohjaamista nappuloista menestyivät muun muassa Satu Sorsakari, Tarja Korhonen, Mika Ilmoniemi, Tarja Hyttinen, Toni-Karri Pakarinen ja Marko Laitinen. Vuoden 1990 syksyllä yleisurheilutoiminta lamaantui jälleen osan ohjaajista siirryttyä toiseen seuraan.

Hiihdon osalta tilanne on ollut jatkuvasti vaikea. Muutamat henkilöt ovat osallistuneet Tarmoa edustaen kilpailuihin. Uusia vetäjiä ei ole kuitenkaan löytynyt ja näin ollen hiihtotoimintaa ei ole saatu elvytettyä. Seuran ohjelmassa hiihtoa on päätetty kuitenkin pitää.

1980-luvun loppupuolelta lähtien voimailulajien toimintaa voi kuvata vaihtelevaksi. Lajeissa on ollut jatkuvaa aaltoliikettä toiminnan hiipuessa ja käynnistyessä uudelleen. Aika ajoin niin urheilijat kuin valmentajatkin ovat vetäneet henkeä palatakseen myöhemmin mukaan toimintaan.

Voimanostossa tarmolaiset säilyivät arvomitalikannassa. SM-tason mitaleita 1980-luvun loppupuolella toivat miehissä Hannu Malinen ja Kari Immonen, naisissa Tuija Karjalainen, nuorissa Kaj Kesäläinen ja Heikki Nissinen sekä ikämiehissä Yrjö Hyttinen ja Pauli Oksman. Lisäksi voimanostossa menestyivät Kaj Järveläinen, Ari Markoff, Hannu Miettinen, Jorma Nyyssönen ja Markku Pitkänen.

Tarmon voimanostajat eivät jääneet ilman kansainvälisiäkään saavutuksia. Vuonna 1987 Hannu Malinen otti MM-hopea ja EM-pronssia. Tuija Karjalainen puolestaan saavutti vuonna 1991 Varkaudensaksalaisessa ystävyyskaupungissa Rüsselheimissa MM-hopea. Lisäksi Yrjö Hyttinen teki vuosina 1986-87 kaikkiaan neljä yli 50-vuotiaiden maalimanennätystä.

Painin osalta Tarmossa alkoi uusi ajanjakso vuoden 1986 aikana. Niinpä toimintakertomukseen kirjattiin seuraava teksti:

"Painitoiminnan osalta Tarmoa purjehti onnellisten tähtien alla, kun TUL:n Savon Piirin toiminnanjohtajaksi tuli syksyllä aktiivinen painimies Jyväskylästä, Hannu Kiminkinen. Hän toimi käynnistävänä voimana kun jo pitkään suunnitteluasteella ollut painitoiminnan elvyttäminen polkaistiin näyttävästi käyntiin syksyllä. Näyttävyydestä vastasi painin maalimanmestari Tapio Sipilä 5.11., jolloin noin 500 varkautelaista oli kolmessa eri tilaisuudessa painin kanssa. Vuoden lopulla paininharrastajien määrä oli jo lähes 30."

Niinpä vuoden1987 aikana painissa kävi kaikkiaan yli 50 poikaa ja kilpailutoimintaan osallistuttiin aktiivisesti. Uusien niskanvääntäjien saaminen on tapahtunut suurelta osin kouluihin ja päiväkoteihin tehtyjen lajiesittelyjen avulla. Aulis Immosen ja Hannu Kiminkisen sekä Esko Mertasen, Markku Rahikaisen ja Pekka Rantasen myötävaikutuksella seuraavat nuoret ovat saaneet nimensä esille: Ari- Matti Boman, Jyri Halonen, Timo Halonen, Tommi Hämäläinen, Aki Keinänen, Juhani Kettunen, Jarmo Kettunen, Jarmo Koponen, Marko Thil, Eetu Tolvanen sekä Petri Veteli. Pojista Timo ja Jyri Halonen toivat vuonna 1988 ensimmäiset TUL-mestaruuskilpailumitalit yli 15 vuoteen.

Tarmolaiset ovat kiertäneet innokkaasti kilpailussa. Lisäksi seura on järjestänyt monet omat kilpailut. Vuonna 1992 Varkaudessa nähtiin oteltavan jo liiton mestaruuksista. Lisäksi Tarmon valmentajat ovat osallistuneet moniin koulutustapahtumiin. Painonnostossa on toiminta ollut viimeisinä vuosina hiljaista. Vuona 1985 Pekka Pöllänen sijoittui TUL:n mestaruuskilpailuissa neljänneksi, jonka jälkeen ei sanottavampaa menestystä ole ollutkaan. Muutamat nostajat ovat kalisuttaneet painoja menneitä muistellen.

Nyrkkeilyssä ei viime vuosina ole myöskään ylletty aikaisempien vuosien kaltaiseen menestykseen. Vuonna 1986 uudelleen virinneeseen toimintaan on hakeutunut muutamia poikia. Arvo Rapen ja Matti Semin vetämistä harjoituksista on jokunen poika noussut kokeilemaan taitojaan kilpailukehään. Vuoden 1991 aikana lajin tuli jälleen uusia harrastajia, joista Janne Immosen kävi myös useissa kisoissa.

7.5 Vipinää neljässä lajissa

Vuonna 1984 Tarmon ohjelmaan tullut keilailu on säilynyt Tarmon yhtenä lajina. Vuonna 1988 Tarmo järjesti TUL:n mestaruuskilpailut. Näissä kilpailuissa oli yli 300 osanottajaa ja järjestävä seura sai kiitosta onnistuneista järjestelyistä. Tarmon keilaajat ovat osallistuneet sarjatoimintaan sekä yksittäisinä pelaajina eri kilpailuihin.

Pyöräily ja triathlon aloittivat yhdessä toimintansa keväällä 1987 ja Tarmon lajiohjelmaan ne hyväksyttiin virallisesti syyskokouksessa. Toiminta lähti heti alun alkaen liikkeelle sekä kilpailuun että kuntoiluun tähtäävänä. Ensimmäiset seuran nimissä tapahtuneet osallistumiset ajoittuivat vuoden 1988 Joroisten Teräsmies-kisoihin. Vuonna 1990 seuran urheilijat ylsivät jo SM-kilpailujen kärkeen. Arto Kainulainen sijoittui neljännesmatkoilla kuudenneksi ja yhdeksänneksi. Nuorten neljännesmatkoilla Marko Nyyssönen oli viides. Vuonna 1991 naisten puolella Minna Turunen nappasi SM-kilpailujen puolikkailla matkoilla pronssia. Muita kilpailutoiminnassa menestyneitä olivat Kaj Järveläinen, Paavo Aali, Markku Savolainen sekä Markku Järveläinen, joista viimeksi mainittu hankki vuonna 1991 nuorten Tanskan avoimen mestaruuden. Triathlonissa toteutettiin myös kansainvälistä vaihtoa Eestin Tarton Triathlon Teamin kanssa.

Triathlonissa saavutettiin urheilullista menestystä sangen nopeasti. Arto Kainulainen valittiin TUL:n lajiparhaaksi vuosina 1990 ja 1991. Erkki Aalin, Kaj Järvisen ja Hannu Paukkosen työlajin parissa tuotti näin ollen hyvää tulosta. Syksyn 1991 aikana triathlonistit kuitenkin päättivät siirtää toimintaansa perustmaaansa erikoisseuraan. Jälleen historia toisti itseään Tarmossa käynnistyneen lajin siirtyessä omiin hoteisiinsa.

Pöytätennistä Tarmossa alettiin pelata helmikuussa 1990. Jouko Antinojan innokkaan ohjauksen turvin laji keräsi nopeasti useita kymmeniä harrastajia. Käynnistysvaiheessa kiinnitettiin erityistä huomiota lajin markkinointiin. Niinpä Varkaudessa kesällä 1990 järjestetyn LETE-leirin yhteydessä maamme ykköspelaaja Pasi Valasti oli sisarensa Minnan kanssa opettamassa ja esittelemässä lajia kouluilla, jossa saatiin innostunut vastaanotto. Vähitellen seuran pelaajat ovat osallistuneet myös kilpailutoimintaan. Tarmossa on käynnistynyt myös omien kilpailutapahtumien järjestäminen.

Kilpailuista menestystä pöytätenniksessä saavutettiin jo vuoden 1991 aikana. Tällöin TUL:n nuorten mestaruuskilpailuista tuli yksi mestaruus ja neljä pronssia. Kilpailuissa ovat menestyneet valmentajansa Anne Piippo, Teija Lukkarinen, Kimmo Väänänen, Anttoni Lehto, Mikko Reinikainen sekä Joonas Pikkarainen. Osaltaan menestykseen ja nuorten innostukseen vaikutti tsekkoslovakialainen Marta Novotna, joka vieraili opastamassa tarmolaisia keväällä 1991.

Neljänneksi uudenlaista vipinää synnyttäneeksi lajiksi kohosi petanque. Laji käynnistettiin osallistumalla suoraan kilpailutoimintaan. Kotkan viiden piirin urheilujuhlilla sekä TUL:n ensimmäisissä petanquen mestaruuskilpailuissa oli myös Tarmon joukkue. Liiton mestaruuskilpailujen 13.eli viimeinen sija palkittiin kuitenkin myöntämällä vuodeksi 1992 TUL: mestaruuskilpailujen järjestystehtävät.

7.6. Vastus liikuntakulttuurin muutokseen

Tarkasteltaessa Tarmon viimeisimpien vuosien toimintaa voidaan havaita seuran olleen jatkuvassa muutoksen tilassa. Erityisesti lentopalloon liittyen on jouduttu tekemään jatkuvia järjestelyjä. Ilman seura organisaatioon kohdistuvia muutoksia ei olisi ollut mahdollista pitää yllä niin pitkään jopa kansainvälisellä tasolla menestyvää lentopallojoukkuetta. Erityisiä ponnisteluja on tarvittu taloudellisella puolella. Jatkuvat sponsori- ja pelaajaneuvottelut ovat olleet uudenlaista seuratoimintaa perinteisempään Tarmon toimintaan verrattuna. Lentopallo on myös ollut laji, Jonka kautta suuri yleisö on oppinut tuntemaan nimen Varkauden Tarmo.

Yleisseurana Tarmo on voinut ottaa lajiohjelmaansa uusia lajeja. Näin onkin tapahtunut monen lajinosalta. Lisäksi monet lajit ovat käynnistyneet uudelleen nuorempien sukupolvien halutessa kokeilla kykyjään. Tarmon tavoitteena on jatkuvasti ollut myös kuntoliikunnan ja yhteisöllisen toiminnan käynnistyminen. Jotakin on sentään tapahtunut, vaikkakin johtokunnassa on ollut varsin kriittisiä asian suhteen. Oletettavaa on, että niin keilailu kuin petanque pitävät sisällään kuntoilullisia piirteitä. Toisaalta on totta, että laajoja joukkoja nämäkään lajit eivät ole pystyneet kokoamaan.

Tarmossa on kunnioitettu perinteitä. Historiankirjoitukseen liittyen veteraanitoimintaa ei kuitenkaan ole toistaiseksi syntynyt. Perinteen keräämisessä monet Tarmon vanhoista toimijoista ovat tehneet merkittävää työtä.

Kaiken kaikkiaan Tarmon toiminnoissa ilmenee liikuntakulttuurin muutos. Monin tavoin syntyneeseen uuteen tilanteeseen on pystytty vastaamaan. Yleisseurana on kuitenkin jouduttu tekemään jatkuvia valintoja sekä seurajohdon että laji-ihmisten toimesta. Joskus on tultu seuraan ja joskus lähdetty sekä perustettu uusi erikoisseura.